Jotku kokemattomat sanoo että offin laskeminen telluilla on vaikeaa. Kokeilin sitä viime talvena ja totesin väitteen todeksi. Hankalaa oli. Viime viikonloppuna treenasin parina päivänä vähän lisää ja huomasin että tekemällä saattaa oppia.
Torstaina ja perjantaina satoi ehkä parikymmentä senttiä lunta poikkeuksellisen tyyneen keliin joten lumi oli Suomi-oossomia. Ehdin perjantaina pariksi tunniksi rinteiden reunoja laskemaan. Jos lasken telemarkkia rinteessä kovin etupainotteisesti, offilla se ei oikein niin toimi. Painoa joutuu siirtämään reilusti taakse, takasukselle, ja niin että etusuksi nousee ’plaaniin’ lumen pinnalle. Pääsin jyvälle. Kuten sanoin, lumi oli hyvää. Uuden lumen alta tuntuva kova pinta vielä helpotti tekemistä.
Koska lauantaina laskin puikkaa, sunnunta oli taas telemarkkauspäivä. Se palautti takaisin maan pinnalle. Laskimme H:n kanssa ensin yhden laskun Aittokuruun normireittiä. Koska pohja oli edellisestä päivästä kovettunut, lasku oli periaatteessa ihan ok. Sen jälkeen laskimme muutaman kierroksen kuruteatterille ja siinä olikin haastetta.
Kun mäki jyrkkenee ja tila vähenee, kokemattomalla menee sormi suuhun. Laskusta katosi dynaamisuus ihan saman tien, vauhti pois ja yksi käännös kerrallaan. Siinä rimpuillessa melkein jo päätin, ettei tekemällä opikaan. Tiedän kuitenkin nyt, miltä tuntuu kun yrittää opetella offarilaskua vaikkapa puolisoa miellyttääkseen. Ei ollut hauskaa väkisin vääntää kun laskusta ei tullut mitään. Motivaatiohan sillä hommalla loppuu.
Väänsin kuitenkin ja huomasin että telemarkoffilla saa kerta kaikkiaan mahtavia kokemuksia, joita ei alppia laskiessa samalla tavalla saa.
Siitä kerron ensi kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti