En mä taida olla oikein bloggaaja

Ei tänne muista/jaksa koskaan kirjoitaa. Yritän kuitenkin vielä. On nimittäin niin että mulla ei tällä hetkellä ole muuta hiihtopäiväkirjaa kuin tämä, joten jotain merkintöjä on tehtävä. Vaikka sitten näin kuukauden viiveellä.

Vaikka yhteiskuntatieteellisesti suuntautunut maantieteilijä olenkin on minussa sen verran insinöörin vikaa, että olen pitänyt kirjaa mäkipäivistä aina kaudesta 1995 - 1996. Tänä aikana olen ollut mäessä noin 950 päivää, siis pikkusen vajaat 60 päivää kaudessa. Parhaalla kaudella 1996 - 1997 mäkipäiviä kirjautui 91, heikoimmillaan keväällä 2005, joilloin Oulusta Syötteellä kulkeminen iski vain kahdentoista päivän verran. Kausi 2000 - 2001, jolloin piti pujoitella Gravessa kevääseen saakka, päättyi ristisiteen katkeamiseen maaliskuun alkupuolella. Sen kauden saldoksi ehti kertyä 37 päivää. Sanoisin, että en olisi ikinä päässyt mantsalle sisään, jos polvivammaa ei olisi tullut.

Se oli muuten vielä sellainen skene, että Graven hissit olivat käytönnössä kiinni edellisen viikon. Alahissi vissiin parina päivänä auki. Odotukset oli kovat kun ylähissi viimein aukeni. Reaalitodelisuus oli se, että topissa oli joku kymmenen senttiä tuulen pakkaamaa lunta. Wind packki sen ristisiteen kohtaloksikin sitten koitui. Aamun toinen lasku, Trifide II:n alakenttä..

Tästä kaudesta sen verran, että joulukuu on ollut lämmin ja tuulinen. PyhäExpress on seisonut liian kovan tuulen vuoksi paljon, esimerkiksi nyt joulun aikana pe kiinni, la auki tunnin, su kiinni, ma kiinni noin klo 14:n saakka. Muutamia kivoja käännöksiä alkukauden aikana olen kuitenkin jo tehnyt. Esim. eilen jopa useita.

Ja sunnuntaina kanssa. Kävimme ensin aamusta, startti klo 15, metsäsuksihiihtolenkillä Karhunjuomalammella ja Isossa kurussa H:n ja Tiinan kanssa. Siitä Laihoille ja AP:n kanssa skinnaamaan Huttua ylös. Ajattelimme ensiksi, että laskemme Hutun, koska siinä tuntui olevan mukava kerros tuulen juoksuttamaa lunta. Juuri, kun saimme Xpressin yläasemalla sukset jalkaan, Polaria tuli ylös tamppari joka heitti hurun yläaseman ympäri ja lähti takasin alas Polaria pitkin. No mehän ammuimme Polariin myös, koska tampparin valot valaisivat rinteen sopivasti. Tamppari valaisi laskumme oikeastaan koko matkan ajan. Aina, kun näytti että rinne taittuu varjoo, tamppari tuli edellisen taitteen päältä ja valaisi tietämme alas ja glögin juontiin.

Enpä minä joulukuun mäkipäivistä oikein sen enempää ole mieleeni painanutkaan. Parina kolmena päivänä olen kiivennyt ylös sukset repussa ku hissillä ei ole päässyt. Samoin kolmena päivänä olen skinnannut ylös. On urheilu jäänyt muuten niin vähille viime kuukausina että tässähän alkaa ihan kunto rapistua jos ei ryhdistäydy.

Kai minä olen ollut jollain tavalla mäessä 3.12. jälkeen 4., 5., 6., 16., 17., 18., 23., 24., 25. ja 26.12. Seuraavan kerran mäkeen uudenvuoden aattona.

Rakas päiväkirja

Laskukausi on alkanut omituisissa merkeissä. Syksy on ollut lämmin ja sateinen. Sade on tullut alas pääosin vetenä, joten se ei ole ollut pujoittelijan näkökulmasta kovin toivottavaa. Pyhä avattiin 21.11. Minä laskin kauden ensimmäisen mäkipäivän viime sunnuntaina, eli 27.11.2011. Edellisen päivän satoi vettä ja minä korjasin vaunun lämmitystä. Ei siitäkään mitään tullut mutta kerron joskus toiste. 

Sunnuntai valkeni kuulaana pakkasaamuna. Pakkasta oli -5 mutta kuitenkin riittävästi. Mäki oli yön aikana jäätynyt varsin napakkaan jäähän. Luistelin aamusta about 10 mäkeä Headeilla ajatuksella että otetaan se leikkaava käännös nyt saman tien kiinni. En kuitenkaan ottanut. Slaidailin aikani, kävin Tsokassa syömässä ja kämpillä vaihtamassa Headit K2:iin. Siis Sidestash Dynyn siteellä. Ei just optimaalinen suksi jäiseen mäkeen. Mutta ei hätä kuitekaan ollut kokonaisuudessa tämän näköinen. FIS:n tykit alkoivat puhaltaa lunta rinteeseen josku puolen päivän aikaan. Se, yhdistettynä päivittäisen kulutuksen jäisestä rinteestä irrottamaan lumeen kasasi rinteen reunoihin ihan pienen patjan irtolunta. Riittävästä, että 108mm keskeltä oleva, early rise-suksi alkoi aavistuksen 'plaanata' ja luisuvasta käännöksestä tuli ihan nautinnollista. Luistenlin päivän Tomin, Tapion ja Jennin kanssa.

Eilen perjantaina ajelin töistä tunturiin noin neljäksi. Hoidin Heljälle hiihtokoululta sukset tänään ja huomenna laskettavaa lumileiriä varten. Sateli vettä ja veden sekaista räntää. Lämmintä oli parisen astetta. X-press oli kiinni kovan tuulen vuoksi. Tämä talvi jatkaa siitä mihin viime talvi jäi; eilen x-press oli ollut kiinni 33 % hissien aukioloajasta. En jaksanut noin lähtökohtana alkaa laskemaan 3-hengen tuolihissillä Polaria. Vaikkakin rinne oli hyvässä, huhtikuisessa kunnossa. Vähän märkää irtolunta pinnassa. Päätin sen sijaan käydä kauden ekan randon. Panin sukset reppuun kiipesin Huttua myöten tunturin päälle ja laskin FIS:iä pitki alas. Salla soitteli ylös mennessä että hän on Marikan kanssa mäessä ja niinpä laskin lopulta tuolihissillä vielä kolme mäkeä heidän kanssaan.

Nyt kello on 13.07. Olen käynyt laskemassa kaksi mäkeä. Tänään on pilvetön taivas ja mäki ydinjäässä. Yllätys?!? Lisäksi mäkeä sahaa todella paljon porukkaa. Useita ratalaskujoukkueita, joille FIS on suljettu leikkauksesta alas päin. Hiihtokoulun lumileiriporukkaa on joku 30 henkeä. Lisäksi muuta sakkia aika tavalla. Olen mamis, enkä jaksanut tänäänkään hinkata jäistä mäkeä.

Sen sijaan kävin hiihtämässä talven ensimmäiset murtsit. Ensilumen latua Pisteeltä Pohjoishissin ala-asemalle on lumetettu se 2,3 km. Kävin pohjoisessa kääntymässä kaksi kertaa, matkaa tuli siis noin 9 kilometriä. Murtsin hiihto on kyllä tavattoman kivaa. Luisto oli hyvä, koska latu oli jäässä. Se oli toisaalta  myös ongelma sillä jäinen luistelu-ura on teknisesti haastava hiihtää, varsinkin kauden ekalla lenkillä, aika tarkkaan vuoden tauon jälkeen. 

Mutta eikhän tämä tästä. Käyn varmaan iltaa kohti kokeilemassa onko tuo mäki muuttunut mukavammaksi. Myöhemmin illalla Kallessa Toipan 30 v-synttärit. Sinne siis illaksi. Täältä tähän.

Mitä ihmettä! Saanako treffeillä tämän komistuksen kanssa?

Ai jumalauta minua sieppaa tämä nyt niin muodikas clikc-and-tell journalismi (eikö muuten ole aika hieno nimi)! Olen käyttänyt siitä myös nimitystä katso kuvat -journalismi. Jokainen tietää mistä on kysymys; kaupallisten medioiden mainostajilta saamat rahat riippuvat siitä, kuinka paljon jotain nettisivuja avataan, tai jotenki näin.

Sehän on johtanut aivan yybersurkeisiin otsikoihin, luulin aiemmin että otsikon tavoite on olla jotenkin informatiivinen ja kertoa siitä jutusta jo jotakin. Paljonko tuo Iltalehden etusivulta napattu otsikko kertoo? Varmaan joku Saana on ollut treffeillä jonku tyypin kanssa. Sitten joku puupää avaa sen uutisen nähdäkseen kenen komistuksen kanssa se meidän Saanan nyt on sitten ollut siellä treffeillä. Pistää kyllä vihaksi tuollainen. Aivan eri juttu on se, mitä vitun väliä vaikka se neiti (niin, tiedän kyllä kuka tämä Saana on ;)) ois ollut kenen kanssa treffeillä. Pitääkö sekin tietää. Ehkä tällä on jotain tekemistä sen kanssa että elämme informaatioyhteiskunnassa.

On se tietysti informaatiota tuokin, tiedä häntä sen tarpeellisuudesta.

Iltalehti kunnostautui myös eilen. Lehden kannessa ja lööpissä ja netissä oli otsikko jotenkin näin; hittielokuva irvailee Perusuomalaisille - jytkypökäle! Häh? Kävin lauantaina katsomassa tämän tuoreen Johnny English - elokuvan ja muistelen että elokuvan käännöksessä puhuttiin "jytkypökäleestä". Epäilen että Rowan Atkinson ei käyttänyt itse elokuvassa sanaa jytkypökäle. Mitenkä tuo mahtaisi englanniksi taipua. En ala tarkastamaan Iltalehden sivuilta tai jostain netti-tv:stä sanotaanko elokuvassa todella jytkypökäle englantilaisittain. Kopiovastaavaa siteeraten:"Mä epäilen kyllä hyvin vahvasti!"

Joku käy tietysti katsomassa tuonkin.

Kuuleeko maa, kuuntelen?

Bloggaus. Olen jonkin aikaa miettinyt että pitäiskö tämän kaltaista kokeilla. Kokeillaan. Jotainhan sitä aina puuhaa, josta voi kertoa. Nyt kun käydään lokakuuta niin tällä hetkellä ehkä vähemmän mutta jahka talvi tulee, niin ainakin 75 (tavoite) mäkipäivää. Kyllä niiden aikana jotain kertomisen arvoista tapahtuu.

Uutta gearia ei ensi kaudelle kauheasti tarvitse hankkia, mitä nyt yhdet keihäät ajattelin. Niistä sitten kun ne on hankittu ja laskettu. Vähän minua joku kypäräkameratsydeemikin kiinnostaisi. Pukkelin päkytystä vois kuvata. Ehkä jotain Pyhä-randoja. Ja sit varmaan Tamokkia maaliskuussa. Se oli niin hyvä skene viime keväänä että pakko ottaa uusiksi. Ajattelin pistää jokaisesta palkasta yhden tai jopa kahden noston verran rahaa sivuun ettei mene ihan sivusta katsomiseksi se reissu. Vähän on poikain kanssa muutamista muistakin kuvioista ollut puhetta mutta niistä sitten ku ne varmistuvat (homma on isollaan).

Siitä se alkaa kehittymään. Palataan asiaan tuonnempana.