Juokse sinä humma

Eiku

Ultrajuoksu

Ultrajuoksu, juoksulenkki, jonka mitta on yli maratonjuoksun 42-ja-rapiat kilometriä. Olen juossut näitä pidempiä lenkkejä vuodesta 2009 saakka. Kerran aiemmin olen yli tuon 42 km juossut, 45 km vuonna 2010. Viime vuoden yritys on dokumentoitu tässä blogissa aiemmin.

Tämän vuoden yritys piti alun perin tapahtua Vaarojen Maratonin aikaan lokakuun ensimmäisenä lauantaina. En kuitenkaan malttanut kun olin viime pyhän seudun tunturissa. Ajattelin jo viikolla että käyn lauantaina vähän pidemmän lenkin juoksemassa. Valmistautumisena juoksin perjantai-iltana hyvin hiljaa noin 12 kilometriä. Muuten en olisi juossut hyvin hiljaa ja olisin saattanut jopa juosta pidemmästi.

Starttasin la-aamuna klo 9:15 latupohjaa kohti Kairosmajaa. Kävelin ensimmäisen 20 minuuttia kun en jaksanut sen kummemmin lämmitellä. Aloin varovasti juosta ja tunnustella miltä jalat tuntuvat. Käännyin Kairosmajan kohdalta lähtevälle polulle ja juoksin sitä pitkin Karhunjuomalammen reitille. Siitä jatkoin Annikinlammelle, Huttulomaan (yläpolkua, kuten aina) ja lopulta Porontahtoman laavulle saakka. Kääntöpaikalla matkaa oli takana 18,8 kilometriä. Tässä vaiheessa kaikki oli jees. Ei kramppeja, jotka katkaisivat viimesyksyisen yrityksen jo Huttulomaan laskeutuessa. Yöksi ja aamupäiväksi luvattu vesisade oli ihan mitätöntä tihkua, joka sekin loppui noin tunnin juoksun jälkeen.

Käännyin Porontahtomasta takaisin kotia päin ja juoksin Kapustalta alareittiä Huttujärven kautta. Se tekee 800 metrin lenkin. Huttulomassa söin vähän ja kirjoitin nimeni vieraskirjaan. Jatkoin kävellen ylös Peurakeroa ja Noitatunturia kohti. Olen jostain lukenut että nousut on viisasta kävellä, sillä se, jos oikein muistan, on taloudellisempaa suhteessa nopeuteen kuin juokseminen.

Laskin alas Annikinlammelle ja jatkoin pysähtymättä Karhunjuomalammelle ja samoja jälkiä kämpille. Kävin kotoa täyden juomapullon mukaani ja jatkoin matkaa nyt suuntana Tiaislaavu ja luontopolku. Hurjimmissa suunnitelmissani ajattelin juoksevani vielä Noitatunturin lenkin ja noin 15 kilometriä lisää jo taivalletun noin 39 km:n lisäksi. Jossain 43 km:n kohdilla tunsin epämiellyttävää puutumisen tunnetta vasemmassa kädessäni sekä ihan ujon kivun vasemmassa kyljessäni. Pelästyin hieman kun muistin sukuni miesten ongelmat verenpaineen ja kolesterolin kanssa. Pudotin kävelyksi ja päätin kävellä suoraan kämpille. Kävellessä kipu, joka varmaankin oli jotain lihasperäistä, hiipui ja uskalsin jatkaa vielä sen verran että nousin huoltotietä pohjoisrinteelle, josta laskin Aittokurun itäpuolisen harjan kautta takaisin hiihtoladulle ja siitä kotiin.

Kotona matkamittarini näytti 49.8 kilometriä. Olkoon, ehdin juosta puuttuvan 200 metriä joskus toiste. Aikaa kului 5 h 51 min. Olin hyvin tyytyväinen. Toisin kuin viime vuonna, en tällä kertaa kärsinyt oikeastaan mistään ongelmista. Ihan pienet krampit käväisivät molemmissa takareisissä noin 40 kilometrin kohdalla. Aikoinaan leikattu polvikaan ei ärtynyt lainkaan. Luulen että 10 – 15 kilometriä olisi mennyt vielä varsin kohtuullisella hommalla. Nyt en joutunut laittamaan peliin lainkaan henkisiä voimavaroja vaan tämä lenkki meni täysin fyysisin ominaisuuksin.

Nestettä kannoin repussa mukanani 3 litraa. Juomapussissa oli sekoitus, jossa oli 1 litraa appelsiinituoremehua ja 2 litraa vettä. Join lenkin aikana lähes kaiken. Söin matkan varrella puolen tunnin välein puolikkaan energia- tai suklaapatukan. Lisäksi söin yhden voileivän takareisien krampattua. Huomasin näet että en ollut nauttinut suorituksen aikana juurikaan suolaa, jos ei oteta huomioon niitä suoloja, joita syömäni patukat sisälsivät.

Kotiin tullessani join ensiksi lasillisen maitoa ja tein kevyen venyttelyn jotta palautuminen lähtisi käytiin mahdollisimman nopeasti. Olen huomannut, tai ainakin minusta siltä tuntuu, että venyttely toimii parhaiten kun teen sen heti suorituksen jälkeen. Joidenkin ohjeiden mukaan palauttava venyttely kannattaa tehdä muutama tunti suorituksen jälkeen. Toinen ohje sanoo että kylmä lihas ei veny. Lihasten saaminen venyttelylämpöön neljä tuntia suorituksen jälkeen on niin työlästä hommaa, että laiskana miehenä olen päättänyt hoitaa venyttelyt samoilla treenilämmöillä. Jos hoidan. Yleensä en hoida.