- "Sanojen valtakunta" -
5:20
Samaan sarjaan näiden kanssa: Black Sabbath –
A Hard Road
ja Rose Tattoo –
Black Eyed Bruiser. Siis biisit jotka olen kuullut ensimmäisen
kerran Youtubesta ja kolahdus on ollut totaali. Hymy korvissa jossain alta
minuutin täytyy laittaa biisi uudelleen alusta soimaan. Rose Tattoo tunturissa, BS ja Kauko töissä. Kaukon biiseissä on usein
sellainen joku tunnelma. Tässä ”vain” tunnelma. Vastaavasti "Paha Maa" on
tunnelmaltaan synkimpiä biisejä mitä tiedän. Vaikka Black Metal – ukko kuinka
huutaa ja mörisee kirkon poltosta niin se lähinnä naurattaa.
- "Koulun portilla"
- 3:09
Ärsyttävällä laulumelodialla. Ihan hauskat lyriikat silti.
Ei mitenkään erikoinen, helposti skipattavaa materiaalia.
- "Cooperin testi"
- 4:14
Juostaan, juostaan.. Ei helevetti. Mahtava sanoitus.
Heikinoja (Myllyrinne) tosiaan ottaa aikaa irtoviikset ylähuulessa, leffassa
siis. Kertosäkeessä makeat kitarat.
- "Kukaan ei halua
mua" - 2:06
Kaukolla on vissiin käsi luurin edessä, koska ääni-on-outo. Myös tähän viitataan elokuvassa. Lyhyt mutta jotenkin kiehtova.
- "Disko-Datsun" -
3:44
Helmi.
Erittäin osuva kuvaus karvanoppaelviksen elämästä. ”..vittu, siin on makee akka,
joll on jumalainen kroppa. Jos tahtoisin nyt oman rakkaan, ottaisin sen Piken.” Todellisuus on kuitenkin vähän harmaampi kuin
jutut. Jäältä puree pakkasviima ja kadulla ei todellakaan ole ristin sielua.
- "Miss
Farkku-Suomi" - 4:33
Vähän rasittava. Tukevahko basso. Mats Hulden on Kaukon
luottomies ja ollut mukana Kaukon levytyksissä pitkään.
- "Teiniunelma" -
5:24
Todella kaunis päämelodia, jonka säkeistön laulumelodia
kuitenkin vähän vesittää. Hieno kertosäe. Osan biisistä laulaa Kaukon vaimo
Olga
- "Pummaan päivän
töistä" - 3:29
Jollakin kierolla tavalla koukuttava. Tyttökuoron laulamat
stemmat ”hän pummaa päivän töistä” tulee jostain -30 – luvun jatsista.
- "Verhot kiinni" -
3:29
Intro lupailee jotain J.J. Calen tyyppistä biisiä. No,
aivan siihen ei ylletä mutta jälleen näpsäkkä pikku tarina. Ei enää
karvanoppaelviksen vaan voisiko tämä mennä jonnekin 25 – vuotiaan, elämässään
jo muutamia itsenäisiä askeleita ottaneen pelimiehen maailmaan.
- "Vau!" - 3:23
Kauko Röyhkä meets Mamba. Ja hakkaa Tero Vaaran 100-0.
Biisiä kuljettaa yksinkertaisesti keinahteleva bassokuvio ja kertosäettä
ryydittää viehättävä viulu. Jotenkin tämä on vähän sellainen
tällainen tunnelma.
- "Kaislikkonainen"
- 3:26
Kaislikkonainen tuo jotenkin mieleen biisin ”Bossanova”
vuodelta 1982. Mieletön, massiivinen kertosäe!
- "Pyhä Sebastian"
- 5:18
- "Muinainen härkä"
- 4:13
En minä tästäkään sanoituksesta mitään tajua. Tai ehkä tämä
on vähän kun PMMP:n Matkalaulu.
- "Lopultakin" -
5:32
Jos levy alkaa tunnelmapalalla niin siihen se myös päättyy.
Kaukon biisit kasvavat usein loppua kohti. Samoin kun ”Sanojen Valtakunta”,
”Lopultakin” on sellaista konserttisali- tai stadionrockia, jonka loppua voisi
jatkaa ja paisuttaa parilla, kolmella minuutilla. Tähän sarjaan kuuluu myös
”Pohjoinen Taivas” vuodelta 1993. Jälleen biisiä ajaa tyylikäs bassokuvio. Hulden taitaa olla nero.
Edellä siis lyhyt arvio Kauko Röyhkän levystä "Miss Farkku Suomi" vuodelta 2001. Röyhkän saman nimiseen omaeläkerralliseen kirjaan perustuva elokuva sai ensi-iltansa elokuussa 2012.
Suosittelen molempia.
