Minä: Janne
Lehtimyyjä: hei, tässä on xxx koulukiusattujen tuki ry:stä hei
Minä: no hei
Lehtimyyjä: olet varmaan tietoinen koulukiusaamisesta
Minä: joo
Lehtimyyjä: koulukiusaaminen on yleinen ja vakava ongelma, johon pitää puuttua
Minä: niin on
Lehtimyyjä: oletko itse ollut koulukiusattu
Minä: joo
Lehtimyyjä: no niin, tiedät miltä se tuntuu
Minä: joo
Lehtimyyjä: keräämme varoja, jotta koulukiusattuja voidaan auttaa
Minä: jaa
Lehtimyyjä: Tämä on varmaan sinustakin tärkeä asia?
Minä: on, kyllä.
Lehtimyyjä: onko teillä omia lapsia?
Minä: ei
Lehtimyyjä: hyvä! Minul--
Minä: aika rohkeasti sanottu ventovieraalle ihmiselle
Lehtimyyjä: anteeksi?
Minä: että aika rohkeaa sanoa ventovieraalle ihmiselle että onpa hyvä kun ei ole lapsia
Lehtimyyjä: ööh, hmm, uuh, jos loukkasin tuolla kommentillani niin pyydän anteeksi. Tarkoit--
Minä: eiköhän tämä riitä tästä aiheesta kiitos kuulemiin
Jotenkin noin se meni. Työtäänhän se kaveri siellä tekee ja parempi hänellekin, jos vain löisi tylysti luurin korvaa, eikhän se sen kestä kun kerran leipänsä ansaitsee soittelemalla ihmisille. Jotenki minä en (juuri) koskaan raski lopettaa puhelua heti alkuun vaan annan niiden jaaritella aikansa.
Suomi24:n mukaan koko homma olisikin kusetusta. Jos näin on niin olipa hyvä että käytin sen paukapään aikaa turhaan. Tuo keskustelun lopetus toisaalta kyllä sopisi kusetus-kontekstiin. Kaverilla oli kaikki niin nami-namia että se ei edes kuunnellut mitä vastailin.
