Vapaalla: kesäkuuta 2015

Hommahan meni niin että herätys noin klo 2. Yksi kahvi, iso kippo puuroa jugurtilla ja yksi haukku voikkarista, kuivaa -> ei uponnut. Starttialueelle lähtö klo 3.15. Kevyttä kuntoilua siinä ja starttiviivan taakse joskus klo 3.40.

Olin hyvin lähellä kärkeä, ehkä joku 12 metriä siitä viivasta, hankala arvioida paljonko siinä edessä oli porukkaa mutta tuskin aivan hulluna kuitenkaan. Kuuluttaja ilmoitti 15 sek. ennen starttia että pankaa otsalamput päälle, minä laitoin päälle pun. vilkkuvalon enkä meinannut saada sitä pois. Paukusta liikkeelle porukan mukana samalla yrittäen saada lamppu toimimaan. Ehkä joku 20 sek. alusta meni säätäessä ennen kuin sain oikean valon päälle.

Samalla porukkaa lappasi ohi joka puolelta. Tajusin tämän kun katsoin eteeni Breventin ala-asemalle vievän suoran ylämäen kohdalla, fuck! Taas startti pieleen. Kohentelin kuitenkin asemiani siinä asfalttiosuudella juoksemalla sitä jonkin verran ylös, lähes hissiasemalle itseasiassa. Sitten sauvakävelymoodiin.

Porukka asettui hyväksi letkaksi kun käännyttiin tieltä metsään. Juttelin yhden nuoremman britti-Peterin kanssa siinä. Hänkin oli laskijamiehiä ja kiipeilijä myös. Sitten meidän tiemme jossain kohtaa erosivat, hän taisi jäädä taaemmas kun minä parantelin asemiani pikku hiljaa. Kaikenkaikkiaan eka nousu Breventille meni varsin alhaisilla tehoilla. En itseasiassa edes tuntenut hikoilevani saati hengästynyt. Muutamia sellaisia höyryjunia puuskutti jo siinä vaiheessa ohi, että mietin mitenkähän noille mahtaa käydä. Eka nousussa yksi(?) geeli, en muista.

Breventiltä alas ensimmäiseen huoltoon altitude 2000:een. Söin vähän pikkusuolaista ja täytin pullot. Ohittelin porukkaa siinä laskussa jonkin verran. Sitten matkalle kohti Flegereä ja Tete aux Ventiä. Reissun ainoa pannut osuivat tälle välille ehkä johonkin 14 km jälkeen. Aivan tikkana mahalleni vasen kylki edellä kuitenkin. Vasen kyynärpää ja vähän sormet ja kämmenselkä ruvelle ja olkapäässäkin tuntui (Kämpillä huomasin että otsassakin on jälki). Rinnalla olleet juomapullot ottivat hittiä sen verran että iso osa nesteistä tuli rinnuksille. Pelästyin että suuttimet hajosivat mutta ei onneksi vaan putsaamalla vuodot sai loppumaan.

Sitten uudella innolla eteenpäin. Lasku Tete aux Ventiltä Col de Montetsiin oli paikoin todella kivinen ja jyrkkä. Ventin nousussa näin jossain ehkä 500 metriä matkaa edessäni juoksijan orassissa paidassa ja otin hänet tähtäimeen. Saavutinkin hänet nousun huipulla ja laskettelimme laskun yhtä matkaa. Matkalla Col de Montetsista Le Buetin huoltoon hän kuitenkin jäi. Montetsissa reitti seurasi muutaman sata metriä autotietä ja aluksi epäilin missanneeni jonkin kurvin kunnes reitti kääntyi heinikkopolulle jonka tunnistin viime vuoden maratonreitiltä.

Le Buetin huollossa enemmän sapuskaa kitaan, pullojen täyttö ja suolatabletti ja magnesiumia kramppien välttämiseksi. Sitten ylös kohti Col de la Terrassea ja reitin korkeinta kohtaa 2645 metriä. Nousu meni hienossa metsässä leveää reittiä pitkin ja sujui aivan mukavasti. Pidin vauhtia kohtuullisena, ohitin muutaman kilpailijan ja keskityin tekemiseen. Vielä Chalet de Loriazissa, 2020 mpy jossa täytin toisen 1/2 litran pulloista mäki nousi aivan hyvin mutta pian sen jälkeen alkoi takkuamaan. Matka ja ohut ilma yhdessä alkoivat verottamaan. Varmaankin joku 300-400 metriä korkeutta ylös solaan oli raskasta. Osa ohittamistani kilpailijoista tuli ohi ja muutamia sellaisia joita en muistanut ohittaneeni. Nousu oli vielä lopussa hyvin jyrkkä ja tekninen. Gendarmeriet olivat hakkaamassa vasaralla askelmia kiviin ja spottaamassa pahimmissa paikoissa etteivät pyörryksissä olevat juoksijat putoaisi alas.

Ylhäällä solassa join vähän ja juttelin samalla parin gendarmerie-ukon kanssa. Sanoin niille että kyllä tämä kisa muuttui minun osalta tuloksen juoksemisesta maaliin selviytymiseksi ja kysyin samalla osaisivatko he sanoa mikä minun sijoitus noin suunnilleen on. Pikku yllätyksenä he sanoivat että sijoitus on seitsemänkymmenen paikkeilla.

Lasku alas Emossonin padolle oli nousun vaikeuksien jälkeen vuorijuoksun juhlaa. Ohitin porukkaa teknisesti haastavilla, silokallioisilla yläosilla sekä satunnaisilla lumikentillä. Laskettelurinteissä juoksemisesta talvisin on näissä karkeloissa se hyöty että osaa juosta lumella. Pisimmät lumipätkät tulin pers'mäkeä liukuen mikä oli sekä nopea että taloudellinen tapa ja lisäksi se tuntui erittäin virkistävältä. Emossonin huollossa vietin pidemmän tovin. Join ehkä jotain 7-8 dl vettä, täytin pullot sekä söin salamia, juustoa ja pullaa.

Lasku padolta Chatelardiin oli erittäin tekninen. Jyrkkää metsää, jossa kivien päällä paikoin irtonaista sammalta ja juuria. Joissain kohdissa kallioon oli asennettu ketjut tai vaijerit, joita pystyi juoksuttamaan kädessä mennessään. Chatelardissa varuste check. Pakollisista varusteista tarkastettiin lamppu, puhelin ja kuoritakki.

Chatelardissa reitti meni muutaman sata metriä tasaisella asfalttitiellä kunnes lähdettiin nousemaan kohti Tête de'l Arolettea (2322mpy). Les Jeurissa täytin taas pullot ja join vajaan litran. Iloisena yllätyksenä tarjolla oli nuudelikeittoa, jota vedin kulhollisen ja suolainen liemi maistui erittäin hyvältä. Jeurista lähdin yhtä matkaa vanhemman, joa harmaapäisen ranskalaisherran kanssa. Hän jätti minut hiljalleen nousun aikana. Sain hänet kiinni juuri ennen edellisen laskun loppua ja lähdin ennen häntä Chatelardin varuste checkistä.

Minun koneeni alkoi pykiä jossain 1900 mpy:lla. Vauhti putosi todella alhaiseksi, ei oikein tehnyt mieli ottaa geelejä ja nestekin alkoi loppua. Nousuun kului huomattavasti enemmän aikaa kuin suinkaan olin kuvitellut. Aroletten jälkeen noin 800 metrin korkuinen lasku Le Tourin huoltoon. Vesi loppui kesken mäen, etureidet alkoivat olla aika puuta ja kylä ei näyttänyt lähestyvät lainkaan.

Tourin huollossa toisen kerran suolaa ja magnesiumia, ehkä litra vettä, urheilujuomaa ja cocista, pullojen täyttö ja muutama siivu salamia. Pian huollosta lähdettyäni aloin miettiä että tulikohan nyt iso virhe. Les Boisin huollossa noin 10 km päässä, viimeisen nousun alla olisi tarjolla vain juomaa mutta ei mitään sapuskaa enkä tosiaan huomannut syödä Tourissa paljoakaan.

Juoksin laskut, sauvakävelin nousut, se oli pelin henki. Tässä vaiheesa tasaistenkin pätkien juokseminen alkoi tuntua vastenmieliseltä enkä pakottanut itseäni siihen. Laskut kuitenkin juoksin. Hieman ennen Les Boisin huoltoa ohitin italialaisen kaverin, jonka muistin nähneeni ainakin Tourin huollossa ja luultavasti jo aiemmin. Huoltopisteelle tultaessa oli yllättäen taas varuste check ja samat tavarat tarkastettiin. Huollossa noin litra nestettä ja pullojen täyttö. Otin yhden geelin ja söin appelsiinilohkoja joita kuitenkin oli tarjolla. Niitä söin muuten jokaisessa huollossa ja ne ovat oikein mukavan virkistäviä. Siinä pyöriessäni tapasin aiemmin mainitsemani ranskalaisherran suorittamassa 30 minuutin rangaistusta puuttuvasta pakollisesta varusteesta. Hän oli antanut otsalampun vaimolleen edellisen tarkastuksen jälkeen ja sai nyt sakon kun se puuttui repusta.

Edessä oli seuraavaksi koko reissun viimeinen mäki. Ensiksi 5 km Montenversin juna-asemalle, 6 kilometriä loivempaa nousua Plan de'l Auguilleen Midin väliaseman alapuolelle ja loppulasku maaliin, yhteensä 18 kilometriä. Tiesin kyllä jo pääseväni maaliin asti ja arvio omasta loppuajastakin alkoi tarkentua. Yritin pitää vauhdin riittävän alhaisena mutta kun ei lähde niin ei lähde. Jossain vaiheessa kone alkoi taas piiputtaa enkä meinannut päästä eteenpäin lainkaan. Pakotin alas yhden geelin ja lähes kaiken nesteen mitä edellisestä huollosta otin mukaan. Pari kaveria ohitti minut nousussa ja itse taisin ohittaa kolme. Toinen ohittaneista oli aikasakkonsa kärsinyt herra.

Montenversin huollossa taas sama kuvio, nestettä nassuun, pullot täyteen, pikkaisen sapuskaa ja eteenpäin. Aikaa huoltopaikalla meni ehkä muutama minuutti. Yksi nousussa ohittamistani kavereista oksensi huollossa hyvin voimallisesti kun jatkoin matkaani. Ajattelin että tuo ei ainakaan saa minua enää kiinni vaikka kuinka bonkkaisin. Onneksi reitti oli jo lähes tasaista. Nousua kuuden kilometrin matkalle tuli noin 300 metriä.

Aiguillen huollossa viimeisen kerran nesterumba, vähän appelsiinilohkoja ja matkalle kohti maalia. Reidet olivat todella pumpissa ja kipeät joten alamäkijuoksu ei tahtonut enää sujua. Loivempi meni aivan hyvin mutta silloin ei laakson pohja lähesty. Jyrkällä se lähesyy mutta se taas sattuu. Näiden välillä siinä tasapainoilin ja nitkuttelin kohti Midin ala-asemaa ja viimeisiä satoja metrejä Chamonixin keskustassa. Yllättäen ehkä puolessa välissä laskua takaani tuli juoksija kauheaa kyytiä. Hän oli sama italialainen jonka kanssa tulin yhtä matkaa Les Boisin huoltoon. Hän oli itsekin ihmeissään ja sanoi jo kerran kuolleensa Col de la Terrassella mutta heräänneensä nyt henkiin ja siltä hänen menonsakin näytti.

Lopulta lasku päättyi ja alkoi taival läpi Chamonixin keskustan. Tässä vaiheessa varsinaisia katsojia ei reitin varrella niinkään enää ollut mutta koska reitti kulkee kävelykatua jossa on muuten porukkaa ja terassit ovat täynnä iltaa istuvia ihmisiä, aplodeja ja kannustusta tulee koko ajan. Se antaa mukavasti voimaa pusertaa viimeiset metrit maaliviivan yli.

Katsoin kelloa viimeisen kerran hieman ennen Midin ala-asemaa ja se näytti että aikaa 15 tunnin alitukseen olisi noin vartti. Arvioin että kaupunkitaivalta on jäljellä pari kilometriä ja siihen päälle viimeiset serpentiinit loppulaskusta. Alitus menisi todella tiukoille, ehkä jotain 1-2 minuuttia metsässä ja sen jälkeen armoton kahden kilometrin puristus. Onneksi muistin lopun väärin eikä se todella ollut kahta kilometriä. Ylitin maaliviivan ajassa 14.51.36 ja olin kokonaiskisan 49. Kun edestä otetaan pois ennen minua maaliin tulleet naiset, oli miesten kisan 45. ja oman sarjani, siis ensimmäisen veteraanisarjan kolmastoista.

Matkan aikana vissiin yhdeksän Power Barin geeliä, ehkä joku 11-12 litraa nestettä, vettä, urheilujuomaa niin omista kuin järjestäjien säiliöistä, cola-colaa ja vichyä sekä huolloissa appelsiinilohkoja, salamiviipaleita, juustoa ja kakun paloja. Ei ongelmia vatsan kanssa. Yksi kusitauko.

Vapaalla

Hae tästä blogista

lauantai 27. kesäkuuta 2015

80 km du Mont Blanc, Chamonix 26.6.2015

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Kesäkuu