Asiaan. Analysoimme kaverin kanssa tellukäännöstä ravintola Tsokassa tuossa loppiaisen aikaan. Olimme yksimielisiä siitä, että telemark antaa paljon mahdollisuuksia varioida laskua käännös käännökseltä ja jopa käännöksen sisällä erilaisilla painonsiirroilla. Minä olen ajatellut vähän että mulla tekniikka on vielä niin häilyvä että se variointi juontaa sieltä mutta kyllä tämä kaveri oli samoilla linjoilla edelleen, ehkä parin kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin. Telemarkkia voi laskea luontevasti edestä, takaa, sisäsuksella, ulkosuksella, lyhyellä ja pitkällä asennolla, aloittaen käännöksen vähän niinku väärässä järjestyksessä takaa ensin jne. Erityisen hauskaa tuossa keskustelussa oli kaverin kuvaus telemarkkäännöksestä kumpareikossa. Siinähän käännös tehdään ikään kuin tulosuuntaan tai ylämäkeen. Etusuksi tavallaan pysähtyy kun ajetaan kumpareen etureunaa vastaan. Tietty samalla tavalla alpilla kumpareita laskiessa alaskevennetään kumpareen etureunaa vasten mutta telemarkissa se liike tuntuu vielä voimakkaammalta juuri etusuksen osalta kun toinen jalka siirtyy samaan aikaan voimakkaasti eteen. Ei tuollainen variointi ole mahdollinen alppia laskiessa. Ainakaan luontevasti. Ainakaan minun taidoillani.
Mutta kuinka minusta tuli telemarksetin omistaja? Paukutin jääräpäisesti alppia liki 30 vuotta. Kokeilin telemarkkia parin laskun verran keväällä 1997 ja sen jälkeen vuosien mittaan ehkä neljä-viisi kertaa kunnes keväällä 2009 tuli ajatus että se telemark olisi kuitenkin aivan hyvä homma. Varmaan se tuli siitä kun randositeillä kantapäät auki liikkuessa sitä telluasentoa piti mallata joka käänteessä.
Vappuna -09 pyörin päämäärättömästi Pyhällä vuokraamon kulmilla ja harmittelin kun kausi alkaa olla paketissa. Silmiini osui vuokraamon "saa ottaa" ulkotelineessä oli yhdet siteettömät K2:n jotku keltaiset axis-sarjan sukset, varmaan just tällaiset.
Siinä vieressä oli jotku mustat Tuan tellut vuosimallia -39 ja niissä kiinni Rottefellan Riva II - siteet. Varmistin vielä vuokraamon kaverilta että saahan nämä tästä kerätä pois ja luvan saatuani nostin keihäät autoon. Nikkaroin Tua:sta kesällä siteet pois sillä mielin että ne laitetaan syksyllä K2:iin. Toinen K2:sta on viettänyt yhden kauden Pyhän Saunakurussa itsenäisyyspäivästä huhtikuun alkuun saakka. Edellinen omistaja oli menettänyt mäessä suksensa hallinnan ja se oli syöksynyt suoraa päätä Saunakuruun josta se keväällä, lumien sulaessa, löytyi.
Monot hankin ihan perinteisesti ostamalla. Olin kesäaikaan Sveitsissä kaverin luona käymässä ja siinä tuli puhetta uudesta hienosta tellusetistäni. Hän oli siirtynyt NTN - aikaan ja siten hänellä oli joutilaana yhdet Garmontin telemarkkengät kaudelta 2002 - 2003. Tällaiset Squadrat häneltä parilla kympillä ostin
Nuo kengät ovat alunperin kuuluneet Jani Johansénille. Ne ovat siis opetettu hyville tavoille alusta saakka, Kiitos Janille!
Tuolla setillä hiihtelin viime ja toissa kaudella aika paljon, kun oli koko ajan niin kylmää. Telemark on erinomainen pakkaspäivän laji. Siinä joutuu kaiken kaikkiaan tekemään enemmän töitä kuin alppia laskiessa. Jalkaterä ”elää” joka käännöksellä ja siten varpaatkaan eivät palele niin herkästi kuin alppikengässä.
Aivan hyvä, itseasiassa erittäin hyvä noilla kamoilla oli tutustua telemarkhiihtoon. En tiedä, olisiko siitä ollut jotain hyötyä että sukset olisivat olleet uudet tai kengät just sopivat. Eipä ne tietenkään offisukset oikein ole mutta ei offilaskeminen telemarkin opettelussa ihan alussa ajankohtaista olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti