Tai ei aivan kaikki mutta vuodenvaihteen juhlakausi. Loppiainen, venäläisten joulu meni hyvin pujoitellen ja juhlien. Vaunun lämmityksen termostaattissa oli onneksi vain pieni vika. Hapettunut liitin katkaisi virran kulun termostaatin anturista lämmityksen ohjauspaneeliin ja siksi siellä oli perjantaina mäestä tullessa 36 astetta lämmintä! Näyttää nuo karavaanin sähköviat olla paljolti juuri kosketushäiriöitä.
Mäkihommat oli Huttu-ukon ruoskimista. Puhkilaskettua isolla kaasulla on mun juttu ja mukavaa. Sitä harrastin kolme päivää. Vähemmän muuten tulee osumia kiviin kun laskee lujaa ja kääntää suksea vähemmän poikittain. Osumathan ovat pahoja justiinsa silloin ku ajetaan paine päällä poikittain kiveen. SE repii petexin ja kantin, ei suora suksensuuntainen jälki.
Yhdet häät lauantaina. Vihkiminen Revontulikappelissa, josta siirtyminen Tsokkaan syömään ja siitä alas mökille juhlimaan isommalla porukalla. Muuten oli mukavaa mutta vanha ei jaksa valvoa. Siksi piti lähteä jo 02.30 kottiin nukkumaan. Harmi kyllä. Olisi ollut todella mukava porukka ja mukava istua, kuten kuuleman mukaan osa porukasta oli tehnyt aamu seitsemään saakka, mutta oli niin kova paine päästä sunnuntaiksi mäkeen että pakko oli lähteä nukkumaan. Silti piti lopettaa laskuhommat noin klo 16 ku alkoi nukuttamaan niin että hissinousujen aikana meinasi nukahtaa. Oispa nuo juhlat olleet kesällä että ei ois tarvinut hätäillä tollasten mäkiasioiden kanssa.
Tehokasta suurpujottelutekniikkaa yritin lauantaina vähän miettiä ja laskea. Melkein polveni loukkasin siinä hommassa. Muistin jostain lukeneeni että kisalaskija lähtee kohti uutta käännöstä ottamalla katsekontaktin ja kääntämällä ylävartalon kohti seuraavaa porttia. Minähän sitä kokeilemaan. Jotenki se meni, varmaan ajoituksen osalta, pieleen ja aikanaan leikatussa polvessa tuntui ikävä vihlaisu. Piti luisutella se lasku alas ja kokeilla seuraavalla varovasti että vieläköhän polvi toimii. Ei pitäisi alkaa urheilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti