Otetaan siis vanhat kalenterit kaapista ja avataan ne. Viikon 5 kohdalta. Siinähän me olemme menossa. Kuten muutamat tietävätkin, olen pitänyt kirjaa hiihtopäivistäni kaudesta 1995 – 1996 saakka. En mitään sen ihmeenpää päiväkirjaa vaan merkinnyt vähimmillään vain että olen ollut mäessä tai kuten keväällä 1999 jolloin kirjoitin jotain vähän enemmän päivän tapahtumista; mitä, missä ja kenen kanssa. Kuttulassa ollessani kalentereihin on tarttunut myös muita merkintöjä talon tapahtumista.
Siis, viikko viis. Vuonna 1995 ko. viikolla näkyy hajonneen sukset. Kyllähän minä tuon hyvin muistan. Dynastarin mogulisukset eivät kestäneet pakkasta. Liian kovasta muovista kyhätty kuorirakenne pärähti kärjestä mäskiksi. Mäkipäiviä tuossa vaiheessa kautta takana 35. Seuraavana vuonna 34, muutoin ei mitään merkittävää.
Vuosi 1998 oli ensimmäinen Gravessa. Alkuviikosta olemme käyneet porukalla Grenoblessa. Olin tuona keväänä eurotyönhakijana Ranskassa. Yritin käydä Grenoblessa työkkärissä mutta se oli turha reissu. Grave kuuluu Brianconin pitäjään näissä työttömyysasioissa. Se hyöty Grenoblessa käynnistä oli, että siellä oli englanninkielen taitoinen virkailija joka ystävällisesti (!) auttoi minua papereiden täytössä. Brianconin työkkärissähän kukaan ei englantia puhunutkaan. Mäkipäiviä tuolloin takana 26.
Seuraavana vuonna viikolla viisi kävin Helsingissä työhaastattelussa. Turha reissu, en saanut töitä. Perjantaina lensin erään, nykyään tietoliikenteen salausjärjestelmiä vääntävän kaverin kanssa Helsingistä Pariisin kautta Lyoniin ja siitä Satobussilla Grenobleen. Lauantaina muutimme Terrassen Les Tranquillesista Freauxiin ja taloon josta myöhemmin tuli Kuttula. Päiväkirjamerkintäni sanoo seuraavaa: ”Muutettiin Freuxiin. Kauhea kummitustalo mutta hienot näkymät! Sataa lunta ja juodaan viiniä. Yhdeksän litraa ranskalaista laatuviiniä hintaan 60 FFR.”
Juopottelun lomassa sovimme sopivalla porukalla että lähiviikkoina käydään laskemassa col de Burlan Laskematta on..
Sunnuntaina emme ole hätäilleet. Vuonna 1999 Graven hissi avattiin vasta maanantaina, mäkipäiviä viikkoon 5 mennessä 17, mostly Suomessa, muutama Verbierissä.
Viikolla viisi, vuonna 2000 väki Kuttulassa vaihtui tiuhaan. Maanantaina tuli vieras Genevestä, keskiviikkona yksi kaveri Suomesta ja kolme Verbieristä, torstaina pari heppua Tampereelta, paikallinen supersankari ja valokuvaava telemarkhiihtäjä. Verbier lähti takas kotiin perjantaina. Viikon päätteeksi kulmille pyörähti kova kolmikko Suomesta, yksi itä-lappilainen paikkakunta, yksi nykyisin Espanjassa majaansa pitävä hevimies sekä mies, jolla on halua ja taitoa kirjoittaa hiihtosta. Itse näyn pujoitelleeni telemarkkia sunnuntaina. Lainahöyhenissä. Mäkipäiviä kasassa kuusitoista.
Myös vuonna 2001 viides viikko toi taloon paljon porukkaa. Tiistaina pariskunta varsinais-suomesta, keskiviikkona kolme kaveria Verpparista, perjantaina siskokset Suomesta ja vielä lauantaina yksinäinen lumilautailija, niin ikään Suomesta. Perjantaina näkyy, että olen laskenut Verbierin vahvistuksen ja talon isännän kanssa Pan de Rideaun ja Girosen rappelikurun. Se on ollut vissiin ihan hyvä päivä. Lauantaina Brianconissa pitsalla. Sunnuntaina on myös pujoiteltu, 2xTrifide 2 ja Freaux 2:n kautta kämpille. Hiihtopäiviä kuusitoista.
Vuoden 2001 viikko viis päättyy merkintää ’mellakka!’ Maininta viittaa tähän toisaalla dokumentoituun hässäkkään. Mieleeni on piirtynyt epämääräistä kolinaa ja pauketta. Ja sen jälkeen rauhallinen ääni: ”Nyt lähet meneen tai mä vedän sua oikeesti turpaan.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti