Tämmöistä tännään

Karhunjuomalampi-Noitatunturi-Pikkukuru-Noitatunturi-Pikkukuru-Noitatunturi-Pikkukuru-Noitatunturi-Pikkukuru-Kakkonen-Isokuru.

Aika hyvä senssi. Pakkasta montuss lähtiessä -18, takaisin tullessa -20. Ylhäällä ehkäpä -11 ja aivan tyyni keli.

On ollu huonompiakin päiviä!

Tammikuun hiihtoja

Mitäs, tammikuulle osui yhdeksän mäkipäivää. Tai loppiaisen jälkeen yhdeksän mäkipäivää. Tammikuu yleensä vilahtavaa jotenki nopeasti ohi. On varmaankin niin että kun joulun aikoihin ehtii usiasti jopa kymmeneksi päiväksi mäkeen, loppiaisen jälkeinen tammikuu normiviikkoineen ja pakkasineen leikkaa innokkaimmankin pujoittelijan mäkipäivät vähiin.

Jotakin on kuiten ehtinyt tässäkin kuussa tekemään. Vaikka säät ovatkin sotkeneet suunnitelmia. Pari päivää on mennyt sivu suun kovan tuulen ja kovan pakkasen vuoksi. Yksi päivä kovaa ja vakavamielistä rinnehihtoa tuosta lähihistoriasta löytyy. Teroitin muuten ensimmäisen kerran eläissäni kantit. Eihän ne oikein tylsiksi vielä ehtineet, uudet sukset mutta kyllä vain kanttiviilalla ja timantilla sai sukseen lisää pitoa. Hinkkasin kantteja myös jo kovasti kiville laskettuihin Goat’s:in ja nekin tuntuivat su niillä laskiessani terävöityneen. La ja Su-välisenä yönä satoi viisi senttiä erittäin kevyttä lunta. Yritimme sitä eilen laskea. Eipä se viisi senttiä oikein mihinkään riittänyt. Mutta hyvää ulkoilua kuiten. Varsinkin kun aurinko paistoi keskipäivän tunnit oikein kauniisti ja tuntui jo lämmittävänkin hieman. Ainakin kun nousi pohjoisen hissillä tunturin varjoiselta puolelta ylös tuulettomaan tunturiin ja suoraan paisteeseen.

Lauantaina kävimme Pikkukurussa tarkastelemassa laskukelejä. Perinteisesti hissiltä lasku luoteeseen ja sieltä hiihdelleen Karhunjuomalammelle ja Noitatunturin rinteeseen. Kova pakkanen piti hiihtovauhdin varsin kohtuullisena. Ei huvittanut hikoilla paitaa märäksi. Pikkukurussa oli yllättävän hyvä lumi. Koko pohjoispuolihan on aika betonkia viime viikon kovien pohjoistuulien jälkeen. Perjantaina, työpäivän jälkeen oli vissiin -22c mittarissa eikä laskemisesta tullut mitään. KYLYMÄ! No en kuitenkaan malttanut istua iltaa kämpillä vaan kävin kiipeämässä Hutun kautta ylös tunturiin ja laskin samoja jälkiä alas. Täysi kuu valaisi reittiä ja oli muutenkin siistiä.

Edellissunnuntaina, kun oli se tuulipäivä, hiihtelin ihan vain skinnaustarkoituksessa Pikkukurulle. Kaivoin mennessäni pari lumikuoppaa Isoon kuruun tarkastellakseni lumipakan koostumusta. Alimpana oli noin 15 senttiä aivan jäätä, ihan läpi märkänä ennen jäätymistään käynyttä lunta. Se lienee kerros, joka satoi loka-marraskuussa. Sen jälkeen on toinen noin 15 sentin kerros jäätynyttä, hieman sokerimaista lunta. Se satoi joulukuun aikana. Päällimmäisenä on parikytä senttiä lunta, joka satoi joulun välipäivinä. Hiihtelin siitä kakkosen laki-alueita noudatellen Pikkukurulle ja sieltä Karhunjuomalammen kautta takaisin tunturiin, tuolihissin yläaseman kautta. Kävin kotona kahvilla ja kiipesin huttua pitkin takaisin toppiin.

Pikkukuru 20.1.2013

 Jääraudoilla sukset repussa kiipeäminen on kivvaa.

His Infernal Majesty

18.1.1998. Ensimmäinen päivä La Gravessa. Kaikki paikat notkuivat tuoreesta lumesta ja sitä satoi koko ajan lisää. Hissi oli suljettu ja se pysyisi suljettuna vielä pari päivää. Muistan kuinka katselimme kämppämme ikkunasta ulos ja arvuuttelimme millainen maisena sumun sisältä joskus avautuisi. Tiesimme tietysti kuvien perusteella millainen mutta emme aivan tajunneet millainen. Luulimme nimittäin että Vallon de la Meijen ja Glacier Tabuchet:in erottava harjanne, jota lumisateen keskeltä muutama sata metriä näkyi, olisi La Meijen toppi. Yllätys olikin siis aikamoinen kun keli lopulta selkeni ja ymmärsimme että Meijen toppi onkin toodella paljon kylän yläpuolella. Tarkalleen ottaen 2500 metriä ylempänä.

Ensimmäiset päivät kuluivat kylään tutustuessa ja musiikkia kuunnellessa. Petellä oli mukana kannettava cd-soitin ja muutamia levyjä, ainakin Pearl Jamin Ten ja HIM:n debyytti Greatest Love Songs vol. 666. Vaikka en HIM:sta oikein mitään ymmärtänytkään, ymmärsin että yksi levyn kappaleista oli ylitse muiden. Tarinan mukaan tuottaja Asko Kallonen näki HIM:n esiintyvän ja tarjosi bändille sopimusta nimenomaan tämän biisin kuultuaan.

Tämä alun perin 1989 levytetty kappale ei vielä ensimmäisellä julkaisukerrallaan noussut hitiksi. Kappaleen instrumentaaliversio päätyi seuraavana vuonna David Lynchin elokuvaan Villi sydän ja se julkaistiin elokuvadebyytin jälkeen uudelleen samannimisellä albumilla. Atlantalainen radiomies Lee Chesnut, suuri Lynchin elokuvien ystävä alkoi soittaa kappaletta kanavallaan ja tammikuussa 1991 se saavutti sijan 6 Billboard hot 100 listalla. Tanskalaisen huippumalli Helena Christensenin tähdittämä video pyöri noihin aikoihin tiuhaan musiikkikanava MTV:lla eikä se ainakaan vähentänyt kappaleen suosiota.

HIM:n nokkamies Ville Valo on kertonut tarinan siitä, kuinka kappale päätyi yhtyeen ohjelmistoon: “Menin kirjastoon Pasilassa ja lainasin Villi Sydän – elokuvan soundtrackin vinyylinä, menin kotiin ja nauhoitin levyn c-kasetille. Kitaristimme Linden kanssa yritimme sitten korvakuulolla oppia kappaleen soinnut ja sanoituksen kelaamalla nauhaa edestakaisin ja kuuntelemalla sitä aina uudelleen. Hauskaa on että “opimme” kappaleen hieman väärin. Koska nauhoitus oli niin huonolaatuinen, kuulimme osan kitarasoinnuista väärin. Samasta syystä sanoitukseenkin tuli muutamia virheitä. Ja kun lopulta menimme levyttämään kappaletta ensimmäiselle EP:llemme, olivat nuo virheet edelleen mukana.” HIM on levyttänyt kappaleen useaan otteeseen, edellä mainitulle EP:lle, debyyttialbumilleen vuonna 1997 sekä vielä myöhemmin erikseen Britannian ja USA:n julkaisuilleen. Ehkäpä virheet on myöhemmissä levytyksissä korjattu.

Tässä kuitenkin se alkuperäinen

Hyvä päivä

Ensin lentolippu GVA ja heti perään konserttilippu MUSE. Enkä maksanut kummastakaan mitn.

Parhaita hommia loppiaisena

Olen edellisen kerran kirjoitellut laskujuttuja joskus joulukuun puolessa välissä. Nyt on sopiva aika luoda pikainen katsaus menneen parin kuukauden mäkihommiin. Mäkipäiviä on nytten kasassa 30. Tavoite oli että luku täytyy viimeistään vuodenvaihteessa mutta matkan varrelle tulleet pari muuttujaa siirsivät rajapyykin vasta loppiaiseen. Jouluviikon sää osoittautui kovin vaihtelevaksi ja se vähän verotti kertymää.

Olen laskenut paljon. Luulen että muutaman yli 35 nousun päivänkin jo. Mikään lukema ei sinänsä ole tavoitteena mutta se on vain niin mukavaa hommaa tuo laskeminen että sitä jaksaa hinkata. Hissiukot olivat jo pari viikkoa sitten suunnitelleet ottavansa minulta lipun pois, koska olen ainoastaan ylimääräisenä painona hississä ja lisään siten sähkön kulutusta.

Jonkin verran olen laskenut tellua, joulun välipäivinä muutaman päivän huttua mutta pääasiassa laskeminen on ollut rinneraaserointia. Uusilla suksilla, niistä lisää tuonnempana.

Jouluviikon sää tosiaankin vaihteli kammopakkasesta mukavaan pikkupakkaseen ja kauheaan myrskyyn. Hissi seisoi tuulen vuoksi parina päivänä. Ekana kävimme AP:n kanssa skinnaamassa ja laskemassa. Tuolihissiä ylös, lasku pohjoiseen ja sieltä pois. Topissa ollessamme ihmettelimme hieman, kuinka siellä oli niin pimeää. Kuulimme myöhemmin että joku pohjoisen muuntaja oli kärähtänyt ja katkaissut sähköt laajalta alueelta Pyhäjärven suunnasta. Samalla menivät sähköt tunturin topista. Siis myös xpressistä. Onneksi hissi oli tuulen vuoksi jo valmiiksi kiinni. Jälkimmäisenä kävimme treenaamassa reilejä perherinteessä. Joku sellainen 25 sentin korkeudessa ollut, halkaisijaltaan 30 sentin putki siinä oli ja sitä yritettiin hienosti luistella. Itsehän lisäsin hommaan haastetta olemalla telluilla liikenteessä. 

Loppiaisena laskin hieman, siis kauden ekat, pukkelit. Ohessa pari aivan mieletöntä videota aiheesta. Luusuan Tapio puhelimella kuvasi.

No ei vaan tuommoista. Täytyi laskea kameralle varovasti että ei lennä rännistä pihalle. Sit sunnuntaina se sähkökatko pysäytti xpressin. Hissi oli seis noin vartin. Valot FIS:iin ja Polariin tulivat muutamaa minuuttia aiemmin. Henkilökunta ehti jo ilmoittaa että hissi ajetaan apumoottoreilla tyhjäksi mutta sitä ei sitten koskaan ehditty tehdä. Satuin jumittamaan lähes topissa mutta kuitenkin sen verran katveessa että tuuli ei pahasti päässyt puistelemaan. Ei siinä kuitenkaan kovin pitkään olisi tarjennut istua. Vaikka kupu suojaakin, jalat roikkuvat tuulessa ja laskumonot jäähtyvät hyvin nopeasti. Tsokkaan kuumalle mehulle minä siitä hissistä päästyäni menin.

Tuleva viikonloppu menee Oulussa mutta sen jälkeen ei pitäisi olla mitään estettä olla joka viikonloppu mäessä aina vappuun saakka.

Poronpaisti

Minä en kanssa osaa mitään! Vaimo luottavaan sävyyn pyysi tuomaan kotoa poronpaistia että voidaan jouluksi paistaa. Niin mitä minä tyhmä tuon, sisäfilettä!

Höh, äskenki just piti syödä poron sisäfilettä ja bataattimuussia. Olihan se hyvää, en minä sitä mutta ku ei tuotakaan asiaa osannut hoitaa..

Höh.

Että mulla oli kylymä

Tai eihän mulla oikeasti voinut olla kylmä kun pakkastakaan ei ollut kuin noin about -6 c. Tuuli kuiten tuiversi. Päädyin lopulta samoihin varusteisiin, jotka päällä hiihtelin torstaina, jolloin pakkasta oli -14 c.

Kuva Sakke Hyytinen

Näin siis itsenäisyyspäivän aikoihin. Kovaa hihtoa viitenä päivänä. Keskiviikkona pari tuntia tellua, muutoin lähinnä uusien alppigearien testailua.

Sain nyt ne Headit, jotka piti ostaa jo vuosi sitten. Noin vajaan parinkymmenen metrin radius tuntuu sopivan mulle. Viime ja edelliskaudella ajossa olleet supershapet olivat vain liian leikkaavat. Uusilla pääsee lujaaaa.

Luulin että niistä on päässyt kantit, ryökäleet, tylsymään kun alkoi perjantaina jäällä lipsua. Sitten kuulin että vika onkin puutteellisissa taidoissa. Näinhän se tietysti olikin. Käytin sit 2 1/2 hihtopäivää jäisen kelin tekniikan opetteluun. Opin mm. että kengän etuläpälle voi lisätä painetta. Heh, tähän asti olen näjemmä laskenut aivan väärin ååkailemalla keskeltä kenkiä. Tero epäili syyn olevan paljossa offilaskussa sekä pukkelin päkyttämisessä menneinä vuosina.

Jotenkin sain kantin pitämään myös kovalla ja jopa jäisellä alustalla. Ongelmana tuntuu olevan kuluneessa rinteessä olevat yksittäiset jäiset kohdat. Kun sellaiseen ajaa pehmeästä rinteestä, aina lähtee jalat alta. Ongelmaa ei niinkään esiinny silloin kun koko mäki on jäinen ja siihen älyää valmistautua heti startissa. Oisko tuossa reagoinnista kysymys. Kai ne kantit sitten kuinten sunnuntaita kohti vähän pyöristyi. Tehdasasetuksillahan sukset vielä ovat. Enkä ole sen enempää tutustunut siihen, millainen viimeistely Headin suksille tehtaalla tehdään. Täytynee tutustua.