Mitäs, tammikuulle osui yhdeksän mäkipäivää. Tai loppiaisen
jälkeen yhdeksän mäkipäivää. Tammikuu yleensä vilahtavaa jotenki nopeasti ohi.
On varmaankin niin että kun joulun aikoihin ehtii usiasti jopa kymmeneksi
päiväksi mäkeen, loppiaisen jälkeinen tammikuu normiviikkoineen ja pakkasineen
leikkaa innokkaimmankin pujoittelijan mäkipäivät vähiin.
Jotakin on kuiten ehtinyt tässäkin kuussa tekemään. Vaikka
säät ovatkin sotkeneet suunnitelmia. Pari päivää on mennyt sivu suun kovan
tuulen ja kovan pakkasen vuoksi. Yksi päivä kovaa ja vakavamielistä rinnehihtoa
tuosta lähihistoriasta löytyy. Teroitin muuten ensimmäisen kerran eläissäni
kantit. Eihän ne oikein tylsiksi vielä ehtineet, uudet sukset mutta kyllä vain
kanttiviilalla ja timantilla sai sukseen lisää pitoa. Hinkkasin kantteja myös
jo kovasti kiville laskettuihin Goat’s:in ja nekin tuntuivat su niillä
laskiessani terävöityneen. La ja Su-välisenä yönä satoi viisi senttiä erittäin
kevyttä lunta. Yritimme sitä eilen laskea. Eipä se viisi senttiä oikein
mihinkään riittänyt. Mutta hyvää ulkoilua kuiten. Varsinkin kun aurinko paistoi
keskipäivän tunnit oikein kauniisti ja tuntui jo lämmittävänkin hieman. Ainakin
kun nousi pohjoisen hissillä tunturin varjoiselta puolelta ylös tuulettomaan
tunturiin ja suoraan paisteeseen.
Lauantaina kävimme Pikkukurussa tarkastelemassa laskukelejä.
Perinteisesti hissiltä lasku luoteeseen ja sieltä hiihdelleen
Karhunjuomalammelle ja Noitatunturin rinteeseen. Kova pakkanen piti
hiihtovauhdin varsin kohtuullisena. Ei huvittanut hikoilla paitaa märäksi.
Pikkukurussa oli yllättävän hyvä lumi. Koko pohjoispuolihan on aika betonkia
viime viikon kovien pohjoistuulien jälkeen. Perjantaina, työpäivän jälkeen oli
vissiin -22c mittarissa eikä laskemisesta tullut mitään. KYLYMÄ! No en
kuitenkaan malttanut istua iltaa kämpillä vaan kävin kiipeämässä Hutun kautta
ylös tunturiin ja laskin samoja jälkiä alas. Täysi kuu valaisi reittiä ja oli
muutenkin siistiä.
Edellissunnuntaina, kun oli se tuulipäivä, hiihtelin ihan
vain skinnaustarkoituksessa Pikkukurulle. Kaivoin mennessäni pari lumikuoppaa
Isoon kuruun tarkastellakseni lumipakan koostumusta. Alimpana oli noin 15
senttiä aivan jäätä, ihan läpi märkänä ennen jäätymistään käynyttä lunta. Se
lienee kerros, joka satoi loka-marraskuussa. Sen jälkeen on toinen noin 15
sentin kerros jäätynyttä, hieman sokerimaista lunta. Se satoi joulukuun aikana.
Päällimmäisenä on parikytä senttiä lunta, joka satoi joulun välipäivinä.
Hiihtelin siitä kakkosen laki-alueita noudatellen Pikkukurulle ja sieltä
Karhunjuomalammen kautta takaisin tunturiin, tuolihissin yläaseman kautta. Kävin
kotona kahvilla ja kiipesin huttua pitkin takaisin toppiin.
 |
| Pikkukuru 20.1.2013 |
Jääraudoilla sukset repussa kiipeäminen on kivvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti