Vappu vuonon rannassa vol I

Vapun hiihtoreissu suuntautui perinteiseen tapaan Lakselvbuktin mainioon pikkykylään Lyngenin niemimaan eteläpäässä. Ajelimme mestoille vappua edeltävänä lauantaina vietettyämme edellisen yön Kilpisjärven biologisella asemalla. Sääennusteet eivät luvanneet kaksisia lomasäitä eikä tilanne valoisalta näyttänytkään saapuessamme kämpille Tomasnesiin. Vettä vihmoi ja kävi kova tuuli. Sen verran kuitenkin virkistyimme että kävimme illalla reilun parin tunnin reissun Ellendalenissa. Nousimme Langdalstindanen, Eli Guhkesgaisan länsiharjanteella noin 400 mpy ja laskimme sohjossa alas.

Antti Lumikuopassa

Illalla kämpillä istuskellessamme kehittyi ajatus lähteä sunnuntaina käymään Daltindillä Lyngseidetissä. Oikeastaan Daltind sijaitsee Furuflatenissa, hieman Lyngseidetistä etelään. Perusnousureitti Daltindille kiertää laaksoa vuoren pohjoispuolelle ja nousee edelleen pohjoispuolelta loivasti huipulle 1533 mpy. Nousureitille tulee mittaa reilu viisi kilometriä. Vaikka suosittu hiihtovaelluskohde onkin, Daltind on merkitty esim. alueen kartoissa kovin vaatimattomasti. Daltind on kuitenkin hieno mäki ja hyvän hiihdon lisäksi välittömästi sen länsipuolella sijaitseva Jiehkkevarrin massiivin itäseinä tarjoaa erinomaiset näkymät, niin kuin toisella puolella sijaitsevan Lyngen-vuono ei riittäisi. Keli ei tosin tällä kertaa suosinut emmekä päässeet juuri maisemia ihailemaan. Onnistunut reissu kuitenkin, olihan lähes koko lasku varsin hyvällä lumella. Ainoastaan aivan yläosa oli kovalla kannella ja alhaalla lumi muuttui kostean kautta läpimädäksi sohjoksi.

Maanantai meni sadetta pidellessä mutta tiistaina päätimme lähteä katsastamaan, olisiko kotimäelle meneminen. Tarkemmin sanottuna kiikarissa oli Tomasrenna aka. oikea nivunen Stora Lakselvtindin ja Tomastindin välissä. Olen laskenut Tomasrennan useita kertoja ja nykyään on ehkä jo vähän sellainen tunne että jos sen kiipeää ylös, ei kannata jättää reissua puolitiehen vaan jatkaa aina Stora Lakselvtindin huipulle 1616 metriin. Tällä kertaa se ei kuitenkaan ollut optio. Kuru oli varsin lumisessa kunnossa. Itse asiassa lumisimmassa mitä minä olen sen koskaan noussut ja laskenut. Skinnasimme leveää kurua n. 1250 metrin korkeuteen saakka. Tiesin ettei siinä vaiheessa voi enää olla kovin paljon matkaa jäljellä mutta kun menin ensimmäisenä eikä ollut valmista jälkeä jota seurata ja skinit alkoivat olla enää pelkkien kärki- ja kantakoukkujen varassa kiinni, päätin ottaa sukset reppuun ja kiivetä loppumatkan.

Ylhäällä solassa kävi kova puuskittainen tuuli ja pölinä, joten nytkään ei maisemia oikein voinut ihailla. Odottelimme kuitenkin koko porukan ylös solaan ennen kuin lähdimme yksitellen laskemaan alas. Lasku oli paras, jonka olen Tomasrennassa laskenut. Kurussa oli lunta ehkä 30 senttiä pehmyttä. Vaikka rynnin ensimmäisenä ylös, annoin parin kaverin laskea ennen minua alas. Vaikka ehkä menetin hieman lumessa, sain vastaavasti hieman kontrastia laskuun edellä laskeneiden jäljistä. Hyvää lunta riitti vielä kurun jälkeenkin ehkä johonkin 600 metriin saakka, siis noin 750 metriä verttiä huippuhyvää laskua. Kannatti lähteä katsastamaan keliä. Totesimme kiivetessämme että lumi vaikutti varsin tukevalta. Se ei liikkunut, ei halkeillut, ei humahdellut eikä slaffannut laskiessa. Tämä lupasi hyvää tuleville päiville.