Hiljasta on ollu. Kovin hiljasta. Noin pujoittelun näkökulmasta. Edelliset varsinaisemmat mäkihavinat ovat tammikuun lopusta, siis aika tarkkaan kuukauden takaa. Pari viikkoa meni kaupungissa pakkasta paossa. Mainio Iso-Syöte Freeride 28.1. jäi pakkasen takia kokematta.
Puolisentoista viikkoa sitten yritin mäkeen kotitunturiin mutta kelit olivat hankala edelleen. Ei niinkään pakkanen, se oli jopa erittäin miellyttävissä -3..-6 c lukemissa mutta tuuli, tuo pujoittelijan arkkivihollinen. Perjantaina ehdin laskea neljä mäkeä ennen kuin X-press meni tuulen vuoksi kiinni. Sama lauantaina. Sunnuntaina sinkki ja näkyvyys olematon. Perjantaina kävin kuiten jääraudoilla naputellemassa tuolihissirinnettä myöten ylös että tulisi vähän urheiltua. Se onkin jäänyt viime aikoina vähiin.
Viime viikonloppukin meni vähän pieleen. Perjantaina en olisi ehtinytkään. Launtaina tuuli (mikä yllätys). Kävimme kuiten vaimon kanssa himmeleillä tunturin ympäri hiihtämässä. Isossa kurussa oli hienosti lunta.
Sunnuntaina pari laskua kakkoselta kuruun. Lunta oli. Jos edellisen kerran valitin että ei ole pohjia, se ongelma oli nyt (vissiin) pois pyyhitty. Lumipakka oli tiivistynyt progressiivisesti niin, että pienellä vauhdilla pikkukäännöstä pyöritellessä tuntui että lunta on jopa liikaa. Laskeminen meni vääntämiseksi. Olisi pitänyt kaahata isolla käännöksellä ja isolla vauhdilla. Hyvä reissu silti.
Sunnuntaina tuli koko maahan aika reippaasti lunta. Samoin eilen tiistaina. Jospa sitä tulevana viikonloppuna pääsisi vakavampimielisesti mäkihommiin. Ennuste näyttää nyt varsin näppärää pikkupakkasta ja hyvin kevyttä tuulta. Pilvistä tosin ja se saattaa vaikuttaa näkyvyyteen tunturissa. Voisi käydä hiihtelemässä talven ensimmäisen reissun Noitatunturissa. Pitää ottaa kamera mukaan ettei tämä palsta mene pelkäksi kirjoittamiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti