Joo, siis hiippailimme autolta kohti Oulun keskustaa
Mäkelininkatua pitkin kun Asemakadun ja Mäkelininkadun kulmasta eteemme tuli
hätääntyneen oloinen emolintu kolmen poikasen kanssa. Samaan aikaan viereiseltä
sisäpihalta jalkakäytävälle tuli nelihenkinen perhe. Linnut jäivät meidän
väliimme ja hätääntyivät entisestään. Emolintu pakeni ihmisiä kadun yli ja
poikaset kuka minnekin. Naiset alkoivat tietysti huolehtia että nyt poikue
hajoaa ja kaikki kuolevat. Niinpä ajauduimme liki puolitoista tuntia
kestäneeseen linnunpoikien takaa-ajoon.
Emo ja yksi poikasista löytyi sisäpihalta Hallituskadulta.
Kun kaksi muuta poikasta oli saatu kiinni ja niitä yritettiin tuoda emon luo,
se lähti eikä enää palannut. Tai saattoi se palata joskus aikojen päästä.
Meillä oli siis nyt kolme H:n arvion mukaan Silkkiuikun
poikasta, muttei tietoa mitä niille tehdä. Saimme pahvilaatikon, johon poikaset
laitettiin. Lähdin katsomaan löytyisikö poikasia vielä lisää. Pari yksinäistä
poikasta juoksi Mäkelininkadulla ja Hallituskadulta löytyi yhdessä kasassa
neljä poikasta lisää. Keräsimme kaksi yksinäistä poikasta laatikkoon ja
löysimme vielä kaksi lisää. Nyt meillä oli pahvilaatikossa seitsemän oletetun
Silkkiuikun poikasta mutta ei edelleenkään tietoa, mitä niille pitäisi tehdä.
Taisin ehdottaa että jätetään ne sinne sisäpihalle, kun emolintu tulee niitä
kyllä hakemaan. Naiset eivät olleet täysin vakuuttuneita ratkaisusta.
Soitimme ensiksi päivystävälle eläinlääkärille. Hän ei
osannut sanoa paljoakaan mutta kehotti ottamaan yhteyttä Oulun eläinkotiin. Eläinkodista
löytyi lopulta oululaisten lintuharrastajien puhelinnumerolista jonka viisi
ensimmäistä numeroa saimme. Kolmas lintumies vastasi. Oulun yliopiston eläinfysiologian
professori Esa Hohtola kertoi aivan ensiksi että kyseessä ei ole Silkkiuikku,
sillä Silkkiuikku munii vain kaksi munaa. Kyllä minä sen tiesin, ettei se mikn
Silkkiuikku ole, mutten kuitenkaan osannut nimetä sitä muuksikaan.
Tuntomerkkien perusteella lintumies päätteli kyseessä olevan
Isokoskelopoikueen. Hänen tietojensa mukaan Oulun keskustassa pesii muutamia
Isokoskeloja. Isokoskelon poikaset kuoriutuvat tyypillisesti lähes yhtä aikaa.
Heti kuoriutumisen jälkeen emolintu lähtee johdattamaan poikuettaan veteen,
yleensä yöaikaan. Tämä yksilö oli vissiin seonnut kellosta koska oli liikkeellä
sunnuntaina klo 15 aikaan.
Hohtola kehotti viemään poikaset johonkin rauhalliseen
vesistöön, sillä ne osaavat etsiä itse ruokansa heti synnyttyään ja luultavasti
pärjäävät vaikka eivät emoaan enää kohtaisikaan. Lähdimme kuljettamaan lintuja
Pohjois-Pohjanmaan museon taakse Oulujoen suistoon. Tarkistin mennessämme,
ovatko neljä jäljelle jäänyttä poikasta vielä samassa paikassa, jossa olin ne
edellisen kerran nähnyt. Ne eivät olleet enää siinä mutta touhu pihalla kadun
toisella puolella näytti siltä, että siellä saattaisi olla meneillään
linnunpoikajahti. Lähdimme auttamaan ja saimme loputkin poikasista mukaan.
Vapautimme linnut veteen ja ne lähtivätkin reippaina ja
elämän janoisina uimaan kohti tulevia seikkailuja.
