Ei tänne muista/jaksa koskaan kirjoitaa. Yritän kuitenkin vielä. On nimittäin niin että mulla ei tällä hetkellä ole muuta hiihtopäiväkirjaa kuin tämä, joten jotain merkintöjä on tehtävä. Vaikka sitten näin kuukauden viiveellä.
Vaikka yhteiskuntatieteellisesti suuntautunut maantieteilijä olenkin on minussa sen verran insinöörin vikaa, että olen pitänyt kirjaa mäkipäivistä aina kaudesta 1995 - 1996. Tänä aikana olen ollut mäessä noin 950 päivää, siis pikkusen vajaat 60 päivää kaudessa. Parhaalla kaudella 1996 - 1997 mäkipäiviä kirjautui 91, heikoimmillaan keväällä 2005, joilloin Oulusta Syötteellä kulkeminen iski vain kahdentoista päivän verran. Kausi 2000 - 2001, jolloin piti pujoitella Gravessa kevääseen saakka, päättyi ristisiteen katkeamiseen maaliskuun alkupuolella. Sen kauden saldoksi ehti kertyä 37 päivää. Sanoisin, että en olisi ikinä päässyt mantsalle sisään, jos polvivammaa ei olisi tullut.
Se oli muuten vielä sellainen skene, että Graven hissit olivat käytönnössä kiinni edellisen viikon. Alahissi vissiin parina päivänä auki. Odotukset oli kovat kun ylähissi viimein aukeni. Reaalitodelisuus oli se, että topissa oli joku kymmenen senttiä tuulen pakkaamaa lunta. Wind packki sen ristisiteen kohtaloksikin sitten koitui. Aamun toinen lasku, Trifide II:n alakenttä..
Tästä kaudesta sen verran, että joulukuu on ollut lämmin ja tuulinen. PyhäExpress on seisonut liian kovan tuulen vuoksi paljon, esimerkiksi nyt joulun aikana pe kiinni, la auki tunnin, su kiinni, ma kiinni noin klo 14:n saakka. Muutamia kivoja käännöksiä alkukauden aikana olen kuitenkin jo tehnyt. Esim. eilen jopa useita.
Ja sunnuntaina kanssa. Kävimme ensin aamusta, startti klo 15, metsäsuksihiihtolenkillä Karhunjuomalammella ja Isossa kurussa H:n ja Tiinan kanssa. Siitä Laihoille ja AP:n kanssa skinnaamaan Huttua ylös. Ajattelimme ensiksi, että laskemme Hutun, koska siinä tuntui olevan mukava kerros tuulen juoksuttamaa lunta. Juuri, kun saimme Xpressin yläasemalla sukset jalkaan, Polaria tuli ylös tamppari joka heitti hurun yläaseman ympäri ja lähti takasin alas Polaria pitkin. No mehän ammuimme Polariin myös, koska tampparin valot valaisivat rinteen sopivasti. Tamppari valaisi laskumme oikeastaan koko matkan ajan. Aina, kun näytti että rinne taittuu varjoo, tamppari tuli edellisen taitteen päältä ja valaisi tietämme alas ja glögin juontiin.
Enpä minä joulukuun mäkipäivistä oikein sen enempää ole mieleeni painanutkaan. Parina kolmena päivänä olen kiivennyt ylös sukset repussa ku hissillä ei ole päässyt. Samoin kolmena päivänä olen skinnannut ylös. On urheilu jäänyt muuten niin vähille viime kuukausina että tässähän alkaa ihan kunto rapistua jos ei ryhdistäydy.
Kai minä olen ollut jollain tavalla mäessä 3.12. jälkeen 4., 5., 6., 16., 17., 18., 23., 24., 25. ja 26.12. Seuraavan kerran mäkeen uudenvuoden aattona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti