Talvinopeusrajoitukset astuivat tuossa voimaan ja matkustaminen
tässä laajassa maassa kävi hitaaksi ja vaivalloiseksi. Rajoitusten mukaan
ajaminen tuntuu vähän nihkeältä kun edessä olisi tyhjää tietä kilometritolkulla
ja alla hyvä auto. Pakko myöntää, joskus on vaivalla ansaitusta tilipussista
joutunut tekemään pienen lahjoituksen poliisin kahvikassaan ja sekös harmittaa.
Olen miettinyt ratkaisua tähän talvikaudella vaivaavaan
ongelmaan. Ratkaisu on henkilökohtainen nopeusrajoitus. Onhan yleisesti
tiedossa ja lääketieteellisestikin todistettu, että reaktiokyky ja muutkin
autoiluominaisuudet vaihtelevat ihmisten välillä ja ihmisen iän mukana. Siksipä
pitäisikin kehittää menetelmä, jolla jokaiselle ajokortin haltijalle
määrättäisiin henkilökohtainen nopeusrajoitus.
Uudessa järjestelmässä peruslähtökohdaksi tulisi 60 kilometrin
perusnopeusrajoitus. Sitä alhaisemmat rajoitukset pysyisivät edelleen kiinteinä
ja nykymallin mukaisina. Tiealueilla, joissa nykyisin on 80 kilometrin tai
sitä korkeampi nopeusrajoitus alettaisiin käyttää henkilökohtaista
nopeusrajoitusta.
Ensiksi autoilija ilmoittaisi autonsa merkin, mallin ja
vuosimallin. Sen jälkeen autoilija kävisi läpi erilaisia fyysistä suorituskykyä
ja henkisiä ominaisuuksia kartoittavia testejä. Jokaisesta auto/autoilija -
yhdistelmästä tehtäisiin ikään kuin profilointi. Profiloinnin tarkoituksena
olisi havainnoinnin, keskittymiskyvyn ja reaktiokyvyn, sekä ajettavan auton
perusteella antaa nopeusrajoitus, jonka verran autoilija saisi ylittää nopeusrajoitusmerkissä
osoitetun suurimman sallitun nopeuden. Tai sitten alittaa. Voisihan käydä niin,
ettei autoilijan suorituskyky riittäisi edes siihen rajoitusmerkissä
osoitettuun nopeuteen.
Alaspäin henkilökohtainen nopeusrajoitus voisi olla sama kuin
tien perusnopeus. Sitä huonomman tuloksen saaneet autoilijat voisivat yrittää
parantaa omaa tulostaa kolme kertaa, jonka jälkeen, jos kehitystä ei
tapahtuisi, heidän ajo-oikeutensa evättäisiin. Ylöspäin nopeus voisi olla
enimmillään 30 km/h
ylempi kuin tien perusnopeus. Tällä järjestelyllä tavanomaisella kantatiellä,
jonka nopeusrajoitus on 100
km/h , tulisi ohitustilanteita, joissa ohitettava ajaisi 100 km/h ja ohittaja 130 km/h . Ohitukset
olisivat nopeita ja sujuvia, liikenneturvallisuus lisääntyisi ja onnettomuudet
vähenisivät.
Samalla sakotuskäytäntö muuttuisi ankarammaksi.
Huomattavasta alinopeudesta alettaisiin sakottaa. Samalla myös ylinopeuksien
sakotus muuttuisi. Toleranssiajattelusta luovuttaisiin ja jo 1 km/h ylinopeudesta
alettaisiin sakottaa.