Hae tästä blogista

tiistai 26. marraskuuta 2013

Henkilökohtainen nopeusrajoitus

Talvinopeusrajoitukset astuivat tuossa voimaan ja matkustaminen tässä laajassa maassa kävi hitaaksi ja vaivalloiseksi. Rajoitusten mukaan ajaminen tuntuu vähän nihkeältä kun edessä olisi tyhjää tietä kilometritolkulla ja alla hyvä auto. Pakko myöntää, joskus on vaivalla ansaitusta tilipussista joutunut tekemään pienen lahjoituksen poliisin kahvikassaan ja sekös harmittaa.

Olen miettinyt ratkaisua tähän talvikaudella vaivaavaan ongelmaan. Ratkaisu on henkilökohtainen nopeusrajoitus. Onhan yleisesti tiedossa ja lääketieteellisestikin todistettu, että reaktiokyky ja muutkin autoiluominaisuudet vaihtelevat ihmisten välillä ja ihmisen iän mukana. Siksipä pitäisikin kehittää menetelmä, jolla jokaiselle ajokortin haltijalle määrättäisiin henkilökohtainen nopeusrajoitus.

Uudessa järjestelmässä peruslähtökohdaksi tulisi 60 kilometrin perusnopeusrajoitus. Sitä alhaisemmat rajoitukset pysyisivät edelleen kiinteinä ja nykymallin mukaisina. Tiealueilla, joissa nykyisin on 80 kilometrin tai sitä korkeampi nopeusrajoitus alettaisiin käyttää henkilökohtaista nopeusrajoitusta.

Ensiksi autoilija ilmoittaisi autonsa merkin, mallin ja vuosimallin. Sen jälkeen autoilija kävisi läpi erilaisia fyysistä suorituskykyä ja henkisiä ominaisuuksia kartoittavia testejä. Jokaisesta auto/autoilija - yhdistelmästä tehtäisiin ikään kuin profilointi. Profiloinnin tarkoituksena olisi havainnoinnin, keskittymiskyvyn ja reaktiokyvyn, sekä ajettavan auton perusteella antaa nopeusrajoitus, jonka verran autoilija saisi ylittää nopeusrajoitusmerkissä osoitetun suurimman sallitun nopeuden. Tai sitten alittaa. Voisihan käydä niin, ettei autoilijan suorituskyky riittäisi edes siihen rajoitusmerkissä osoitettuun nopeuteen.

Alaspäin henkilökohtainen nopeusrajoitus voisi olla sama kuin tien perusnopeus. Sitä huonomman tuloksen saaneet autoilijat voisivat yrittää parantaa omaa tulostaa kolme kertaa, jonka jälkeen, jos kehitystä ei tapahtuisi, heidän ajo-oikeutensa evättäisiin. Ylöspäin nopeus voisi olla enimmillään 30 km/h ylempi kuin tien perusnopeus. Tällä järjestelyllä tavanomaisella kantatiellä, jonka nopeusrajoitus on 100 km/h, tulisi ohitustilanteita, joissa ohitettava ajaisi 100 km/h ja ohittaja 130 km/h. Ohitukset olisivat nopeita ja sujuvia, liikenneturvallisuus lisääntyisi ja onnettomuudet vähenisivät.


Samalla sakotuskäytäntö muuttuisi ankarammaksi. Huomattavasta alinopeudesta alettaisiin sakottaa. Samalla myös ylinopeuksien sakotus muuttuisi. Toleranssiajattelusta luovuttaisiin ja jo 1 km/h ylinopeudesta alettaisiin sakottaa.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Hihin

Just hihin. Tääl on latua kuutisen kilometriä, siis luontokeskukselta Asteliin. Pistelin sen pari kertaa, siis että tulee matkaa 24 kilometriä. Olen hihtanut jo aiemminkin. Toissa pyhänä hihin parina päivänä, oisko 16 ja 17 kilsaa. Sit sitä edeltävänä ku aloitin nämä hihtohommat niin hihin jopa kolmena päivänä, 12, 16 ja 16 kilsaa. Nuo yhtä ja samaa kahden kilometrin latua edestakaisin. Semitylsää oli se.

Jos hiihtäis tänä talvena vähän enemmän kuin parina, kolmena, neljänä, viitenä, kuutena, seitsemänä edellisenä. Aika vähän on tuota hihtoa tullut viime vuosina. Oiskohan ollut syksy 2005 ku asuin vielä Oulussa. Lumi tuli Ouluunkin niin aikaisin että lokakuussa pääsi jo hiihtämään. Nykäisin siinä sellaiset muutaman satasen muutamaan viikkoon. Sitten suli lumet, ajoin joskus marraskuun lopussa pyörällä lenkkejä samoilla latupohjilla, joita olin hiihtänyt vähän aiemmin. Sen jälkeen olenkin hiihtänyt sitten vähän vähemmän.

Mutta tosiaan. Talvi painaa päälle. Kujeet ovat samat vanhat.

Tervetuloa!