Hae tästä blogista
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
torstai 12. syyskuuta 2013
Ultrajuoksu
Ultrajuoksu, juoksulenkki, jonka mitta on yli maratonjuoksun
42-ja-rapiat kilometriä. Olen juossut näitä pidempiä lenkkejä vuodesta 2009
saakka. Kerran aiemmin olen yli tuon 42 km juossut, 45 km vuonna 2010. Viime
vuoden yritys on dokumentoitu tässä blogissa aiemmin.
Tämän vuoden yritys piti alun perin tapahtua Vaarojen
Maratonin aikaan lokakuun ensimmäisenä lauantaina. En kuitenkaan malttanut kun
olin viime pyhän seudun tunturissa. Ajattelin jo viikolla että käyn lauantaina
vähän pidemmän lenkin juoksemassa. Valmistautumisena juoksin perjantai-iltana
hyvin hiljaa noin 12
kilometriä . Muuten en olisi juossut hyvin hiljaa ja
olisin saattanut jopa juosta pidemmästi.
Starttasin la-aamuna klo 9:15 latupohjaa kohti Kairosmajaa.
Kävelin ensimmäisen 20 minuuttia kun en jaksanut sen kummemmin lämmitellä.
Aloin varovasti juosta ja tunnustella miltä jalat tuntuvat. Käännyin
Kairosmajan kohdalta lähtevälle polulle ja juoksin sitä pitkin
Karhunjuomalammen reitille. Siitä jatkoin Annikinlammelle, Huttulomaan
(yläpolkua, kuten aina) ja lopulta Porontahtoman laavulle saakka.
Kääntöpaikalla matkaa oli takana 18,8 kilometriä .
Tässä vaiheessa kaikki oli jees. Ei kramppeja, jotka katkaisivat viimesyksyisen
yrityksen jo Huttulomaan laskeutuessa. Yöksi ja aamupäiväksi luvattu vesisade
oli ihan mitätöntä tihkua, joka sekin loppui noin tunnin juoksun jälkeen.
Käännyin Porontahtomasta takaisin kotia päin ja juoksin
Kapustalta alareittiä Huttujärven kautta. Se tekee 800 metrin lenkin.
Huttulomassa söin vähän ja kirjoitin nimeni vieraskirjaan. Jatkoin kävellen
ylös Peurakeroa ja Noitatunturia kohti. Olen jostain lukenut että nousut on
viisasta kävellä, sillä se, jos oikein muistan, on taloudellisempaa suhteessa
nopeuteen kuin juokseminen.
Laskin alas Annikinlammelle ja jatkoin pysähtymättä Karhunjuomalammelle ja samoja jälkiä kämpille. Kävin kotoa täyden juomapullon mukaani
ja jatkoin matkaa nyt suuntana Tiaislaavu ja luontopolku. Hurjimmissa
suunnitelmissani ajattelin juoksevani vielä Noitatunturin lenkin ja noin 15 kilometriä lisää
jo taivalletun noin 39 km:n lisäksi. Jossain 43 km:n kohdilla tunsin
epämiellyttävää puutumisen tunnetta vasemmassa kädessäni sekä ihan ujon kivun
vasemmassa kyljessäni. Pelästyin hieman kun muistin sukuni miesten ongelmat
verenpaineen ja kolesterolin kanssa. Pudotin kävelyksi ja päätin kävellä
suoraan kämpille. Kävellessä kipu, joka varmaankin oli jotain lihasperäistä,
hiipui ja uskalsin jatkaa vielä sen verran että nousin huoltotietä
pohjoisrinteelle, josta laskin Aittokurun itäpuolisen harjan kautta takaisin
hiihtoladulle ja siitä kotiin.
Kotona matkamittarini näytti 49.8 kilometriä .
Olkoon, ehdin juosta puuttuvan 200 metriä joskus toiste. Aikaa kului 5 h 51
min. Olin hyvin tyytyväinen. Toisin kuin viime vuonna, en tällä kertaa kärsinyt
oikeastaan mistään ongelmista. Ihan pienet krampit käväisivät molemmissa
takareisissä noin 40
kilometrin kohdalla. Aikoinaan leikattu polvikaan ei
ärtynyt lainkaan. Luulen että 10 – 15 kilometriä olisi
mennyt vielä varsin kohtuullisella hommalla. Nyt en joutunut laittamaan peliin
lainkaan henkisiä voimavaroja vaan tämä lenkki meni täysin fyysisin
ominaisuuksin.
Nestettä kannoin repussa mukanani 3 litraa . Juomapussissa
oli sekoitus, jossa oli 1 litraa
appelsiinituoremehua ja 2 litraa
vettä. Join lenkin aikana lähes kaiken. Söin matkan varrella puolen tunnin
välein puolikkaan energia- tai suklaapatukan. Lisäksi söin yhden voileivän
takareisien krampattua. Huomasin näet että en ollut nauttinut suorituksen
aikana juurikaan suolaa, jos ei oteta huomioon niitä suoloja, joita syömäni
patukat sisälsivät.
Kotiin tullessani join ensiksi lasillisen maitoa ja tein
kevyen venyttelyn jotta palautuminen lähtisi käytiin mahdollisimman nopeasti.
Olen huomannut, tai ainakin minusta siltä tuntuu, että venyttely toimii
parhaiten kun teen sen heti suorituksen jälkeen. Joidenkin ohjeiden mukaan
palauttava venyttely kannattaa tehdä muutama tunti suorituksen jälkeen. Toinen
ohje sanoo että kylmä lihas ei veny. Lihasten saaminen venyttelylämpöön neljä
tuntia suorituksen jälkeen on niin työlästä hommaa, että laiskana miehenä olen
päättänyt hoitaa venyttelyt samoilla treenilämmöillä. Jos hoidan. Yleensä en hoida.
Tunnisteet:
annikinlampi,
huttuloma,
kairosmaja,
kapusta,
Karhunjuomalampi,
noitatunturi,
peurakero,
porontahtoma,
ultrajuoksu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)